Real Madrid se sitten meni ja voitti La Ligan. Ja vielä aika jännien vaiheiden jälkeen. Aika sopivaa, että ratkaisevassa matsissa Madridin kuninkaallisille teki kaksi maalia José Reyes (el rey = kuningas). Ei olis kyllä vielä puolivälissä kautta millään uskonut, että ne nousee vielä mestaruuteen. Nousu alkoikin vasta sitten, kun Real oli tippunu Mestareiden liigasta pois.

Itse olin ottelua katsomassa wellarissa eli Whelan´s:ssa parin espanjalaisen kaverin kanssa. Pubissakin oli aika kova meno päällä, kun Real meni johtoon vähän ennen pelin loppua. Laulut raikasi ja silleen. Illalla olis pelin jälkeen ollut Madridissa Plaza de Cibelesillä suuret voitonjuhlat, jonne ei kuitenkaan lähdetty kun kaikilla oli työpäivä tänään. edit: Cibelesillä oli uutisten mukaan seuraamassa juhlia 250 tuhatta ihmistä Joukkue juhlii aina kaikkia mestaruuksiaan sillä samalla suihkulähteellä. Koko edustusjoukkue kiipeää lähteen keskellä olevan patsaan päälle tuulettelemaan, ja kansalla on kivaa. Alcalássakin on aina mestaruuden jälkeen hiukan vastaavat hulinat. Madridistat kiipeää yhteen suihkulähteeseen liikenneympyrän keskelle juhlimaan. Sitä meininkiä käytiin hiukan vilkasemassa pelin jälkeen. Autot veti töötit pohjassa rinkiä keskustassa liput ikkunoissa ja ihmiset lauloi kadulla. Aika meno oli päällä. Itellä oli vaan aikainen herätys aamulla...

Ennen mestaruusjuhlia keskiviikkoillasta lauantai-iltaan oltiin Marrakeshissa Marokossa Herpan kanssa. Muutamakin halpalentoyhtiö lentää Casablancaan ja Marrakeshiin Madridista, joten halvalla pääsee. Oli kyllä aika hyvä reissu. Tosin Marokossa on vähän liikaa amerikkalaisia ja punanaamaisia brittejä. Vaikka me oltiin siellä off-seasonin aikaan, oli turisteja vähän liikaa mun makuuni. Suomalaisia ei pahemmin näkynyt, varmaan siksi että islamilaisessa maassa ei hirveesti ole viinaa tarjolla.

Keskiviikkona lähdettiin heti lentokenttää kohti, kun pääsin töistä. Kone oli kuitenkin tunnin verran myöhässä. Onnellisesti oltiin kuitenkin perillä Marrakesh-Menaran kentällä joskus yhdeksän aikaan. Siitä sitten taksi alle ja keskustaan. Taksikuski pyysi ensin melkein tuplahintaa, mutta pikku tinkaamisen jälkeen saatiin hintakin kohdilleen. Marokossa on muuten kahdenlaisia takseja, pikku pösöjä ja vanhoja isoja S-luokan mersuja. Mersullahan me tietysti ajeltiin. Kun päästiin lähelle kaupungin keskusaukiota El Djamaa-Fna:ta, kuski piirsi äkkiä paperille kartan kuinka päästään perille asti, koska autolla ei lähemmäs päässyt. Ei muuta kuin sompailemaan, ja etsimään hostellia. Ei ihan helppoa suunnistaa ilman kunnon karttaa (itse asiassa hyvästäkään kartasta ei hirveästi ole hyötyä siellä sokkeloissa), kun kadut ja kadunnimetkään ei ollut ihan hirveen hyvin merkitty. No aika kivuttomasti kuitenkin loppujenlopuksi paikka löytyi. Hostellin check-in oli toisen hostellin aulassa, koska kyseessä oli hieman vaatimattomampi yösija. Tästä hostellista opastettiin sitten meidän majoitukseen, jonne ei olisi kyllä ikinä löytänyt muin keinoin. Meidän hostellin omistaja olikin aika epeli. Huoneesta oli valo palanut, joten äijä paineli turhia koputtamatta vaan naapurihuoneeseen ja otti niiden lampun meille. Ongelma ratkaistu. Mitään yhteistä kieltäkään ei ukon kanssa löytynyt, mutta silti pärjättiin ihan hyvin.

Jätettiin vain tavarat huoneeseen, ja lähdettiin etsimään murua rinnan alle. Mentiin El Djamaa-Fna:lle, joka on kuulemma koko Afrikan vilkkain aukio. Sieltä löytyikin monenmoista kojua ja kauppiasta, käärmeenlumoajaa ym. Ja koko ajan oli joku kauppias houkuttelemassa omaan kojuunsa. Saatiin me sitä ruokaakin. Syöminen oli kohtuuhalpaa koko reissun ajan. Kaksi henkeä söi ja joi itsensä täyteen n. 2-3 eurolla. Hirveesti ei viitsinyt lihaa tai kanaa suuhun laittaa. Marokossa kylmäketju ei välttämättä "ihan" kulje katkeamatta tuottajalta kuluttajalle asti.

Aamulla mentiin toiselle hostellille syömään ihan kohtuullisen hyvät aamupalat, jotka kuului hintaan. Leipää, voita, hilloa, minttuteetä ja itse puristettua appelsiinimehua. Niiden voimin lähdettiin sitten kiertelemään kaupunkia. Kartasta ei tosiaan ollut juuri mitään hyötyä. Hiukan näki että missä suunnassa on mitäkin, mutta ei muuta. Onneksi vanhan kaupungin ympärillä kiertää muuri, joten kovin kauas ei päässyt eksymään. Keskusaukion El Djamaa-Fna:n ympärille on keskittynyt suurin osa turismiaktiviteetista. Kujat oli täynnä monenmoista kuppi-, koru-, kaapu- ja maustekauppiasta. Ja jos kysyy jonkun tuotteen hintaa, on oikea myyntihinta yleensä korkeintaan noin kolmasosan tai puolet siitä. Joten kannattaa tingata tiukasti. Moni turisti näytti maksavan aina suoraan sen hinnan mitä pyydettiin. Paljon hienompi olikin taas kierrellä enemmän sivukujilla turistialueen ulkopuolella, joilla näki paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista.

El Djamaa-Fna

Perjantaina ajateltiin lähteä Marrakeshista pois päiväksi vuorille tai johonkin. Aika paljon oli tarjolla retkiä, yhdeksi tai useammaksikin paiväksi. Kaikki yhdenpäivän reissut oli kuitenkin jo lähtenyt aikaisin aamulla, joten niihin ei ehditty. Vähän jäi harmittamaan, mutta kaupungilla oli kuitenkin paljon nähtävää vielä toiseksi päiväksi.

Lauantai menikin oikeastaan lentoa odotellessa, ja aikaa kulutellessa. Lentokentälle mennessä kun otettiin taksi, rupes taksikuskit melkein tappeleen keskenään siitä kuka saa ottaa meidät kyytiin. Ei siinä ite paljon saanu päättää mihin autoon hyppää. No, sai hyvin neuvoteltua hinnan kyydille, kun kuski halus vaan äkkiä liikkeelle ja suostui halpaan hintaan. Mentiin vahingossa kentälle tuntia liian aikaisin, koska kellot oli jostain syystä väärässä ajassa. Oltiin varmaan jo tullessa siirretty kelloja vain yhdellä tunnilla, ja oltiin eletty koko reissu väärässä ajassa. Lisäksi lento oli taas myöhässä, nyt 2 tuntia. Hengailtiin sitten 5 tuntia kentällä.

Islamilaisilla taitaa olla vähän niin, että silloin kun on rukoiluaika, pitää rukoilla siinä missä nyt sattuu silloin olemaan. Monta kertaa päivässä alkoi joka moskeijan tornista kaikua jallatusta, ja keskellä katuakin oli porukkaa polvillaan tekemässä pyhää toimitusta. Autot ja mopot vaan väisteli rukoilijoita.

Liikenne oli aikamoista hullunmyllyä. Onneksi kaikilla ei Marokossa ole autoa, vaan perstuntumalta ainakin 2/3 liikenteessä liikkujista on mopoja ja vanhoja japsiprätkiä. Rajun näköistä kun vanhat äijät vetää parta ja kaapu hulmuten jollain 70-luvun Yamahan piikillä, ilman kypärää tietysti. Ja niillä mopoillahan ajetaan tietysti myös väkijoukossa räikkää soittaen. Ja perinteiseen tapaan mopoilla voi kuskata mitä vain saa pysymään kyydissä jollain ihmeellä. Monella oli mopon tarakalle köydellä sidottuna noin tuplasti sen mopon kokoinen kori, jossa vietiin sitten mitä tahansa. Eräs sankari vei mopolla olallaan pitäen neljämetristä harjateräsnippua. Onneksi niin päin, ettei puolet ylimenevästä pituudesta kulkenut mopon edellä keihästäen ihmisiä, vaan nippu raahautui mopon perässä. Muutenkin ihmisillä oli kannossa mitä erikoisempaa tavaraa. Joku kantoi valtavaa telkkariantennia, joku toinen auton penkkiä jne. Kaikki todennäköisesti täysin rehellisesti "löydettyä" tavaraa.

Paikallisilla roskakuskeilla on vähän vaatimattomampi kalusto kuin pohjolassa. Roskat kerätään aasivankkureilla. Samanlaisia aasivankkureita oli töissä myös raksoilla kuorma-autoina. Kaikilla ei ole edes aasia, vaan monet veti kärryjä itse. Nämä kaikki aasi- ja ihmisvankkurit vetää mopojen tavoin ihmisvilinän keskellä ihan omien sääntöjensä mukaan.

Aamupäivän hulinaa

Kaikennäköistä ihmeellistä tuli nähtyä, mutta Marokko ei ole edes vielä lähellekään mitään "pimeintä Afrikkaa", jossa touhu on todennäköisesti vielä hullumpaa.

STOP !